Nyt luvassa erittäin klassinen aihe, jota olen käsitellyt jonkun verran aiemmin julkisuudessa. Sanotaanko, että kaikki tekemäni haastattelut kauneuskirurgiaa liittyen kumpuaa suoraan tähän aiheeseen ja ympyrä sulkeutuu tältä osin, se on ikäänkuin antamieni haastattelujen punainen lanka, jota toimittajat ei vaan ole osannut sen rohkeammin sanoittaa. Mun mielestä, olisi ok ja jopa suotavaa kysyä haastattelu tilanteessa, onko sinulla ulkonäköpaineita? Kärsitkö huonosta itsetunnosta? Varsinkin kun käyt läpi usean kauneusleikkauksen tai muun esteettisen toimenpiteen tarkoituksella muuttaa sillä ulkonäköäsi radikaalisti. Ja meidän vastuulla tulisi olla rehellisiä. Mielestäni se olisi palvelus nuoremmalle sukupolvelle.
Tähän väliin haluan ilmoittaa, että olen Turun hyvä olo Expo messuilla 26.10 puhumassa yhdessä lääkärin Mimosa Uotin kanssa kauneuskirugiasta mm miesten ja naisten kauneusihanteista, mikä on sallittua ja mikä ei. Överit vai vajarit? Kaikkea tältä väliltä.
Kerron tässä blogissa ensimmäisen kerran kauneusleikkauksieni todelliset syyt ja seuraukset. En ole tykännyt puhua tästä, enkä varmasti jatkossakaan innostu aiheesta. Blogini ansiosta voin kertoa asiat sanasta sanaan, niinkuin haluan. En tarvitse tähän raflaavia otsikoita tai pääpointtini pois jättämistä, saati lauseiden irrottamista asian yhteydestä. Yms. En syytä tästä toimittajia/mediaa, vaan halusin itse nuorempana provosoida ihmisiä, joten ehdotin itse erilaisia klikkiotsikoita toimittajille, joskus jopa esitin olevani jotain mieltä, jonka tiesin triggeröivän ihmisiä. Liittyen ulkonäkö seikkoihin, hyvin monet mun julkisuudesta tutut kaverit toimi näin ja myöhemmin nauroimme luettuamme palautteita sosiaalisesta mediasta. Aika masokistinen leikki, jos en sanoisi. Sitä saa mitä niittää on melko osuva sanonta tähän väliin, koska usein läheiset kärsivät näistä eniten, minkälaisen julkisuuskuvan annamme.
Perhetausta
Mä en ole tunnistanut itsessäni ikinä erityisiä ulkonäköpaineita lapsena/nuorena. Lähinnä häpesin meidän perheen köyhyyttä ja romanitaustaani. Tapasin ja vietin aikaa paljon lapsena muiden romanilasten kanssa, enkä sulautunut ikinä heidän joukkoon. Heidän mielestä puhuin hassusti (kuin valtaväestö) olin hieman femiininen sekä liian ujo. Ei kovin yleistä romanipojalla olla erityisen ujo.Vuosi vuodelta erkaannuin kulttuurista jo nuorena, en enää vieraillut perheen kanssa muiden romaneiden luona, enkä halunnut olla kotona, kun heitä kävi meillä. Pukeuduin kuten kuka tahansa suomalainen teini, sen lisäksi kapinoin ottamalla lävistyksiä, vaalentamalla hiuksiani jne. Harmi, että mulla ei ole valokuvia ihan kunnon teini-ajoista, mutta hyvä niin. Ne lävitykset oli aika järkyttäviä...
Koulukiusaaminen
Minua koulukiusattiin jokaisessa koulussa, jossa kävin. Vaihdoin ala-astetta 11 krt, koska muutimme paikkakuntaa usein. Kiusaaminen ei ollut kauhean fyysistä, mutta todella henkistä. Minun ulkonäköäni ei suoranaisesti haukuttu, mutta pilkattiin tummia piirteitäni. Aloin inhoamaan tummia piirteitäni, kuten muutamaa astetta tummepaa ihoani, ruskeita silmiä, mutta inhosin jo valmiiksi isoa (korkeaa) nenääni. Päätin jo 16 vuotiaana korjauttaa tulevaisuudessa nenäni, tein sen lopulta vuonna 2015. En voi sanoa 100% varmaksi, mutta mielestäni nenäleikkaukseni ei johtunut kiusaamisesta, eikä ulkopuolisista tekijöistä. Peilasin jo todella pienenä katsellen eri kulmista nenääni, enkä tykännyt siitä lainkaan.
Mitä minulle on tehty? Nenäleikkaus, leukaimplantti, täyteaineita poskissa sekä huulissa. Olen käyttänyt botoxia otsan alueella, mesolankoja kohottamaan kasvojen erikohtia. Painon kanssa jo vuosia kamppaileena kävin rasvaimussa nuorempana.
Alla olevassa kuvassa olen n 18-19 vuotias. Täysin luomu.
Innostuin täyteaineista, kun ne alkoi olemaan trendikkäitä vuosina 2013-2018 siinä välissä otettiin välillä aika ronskilla kädelläkin täytteitä eri puolille kasvoja. Täyteaineet ei poistu kehosta, niin tosin luultiin pitkään. Olen joutunut poistamaan kasvoista täyteiaineita, jotka on levinnyt ja aiheuttanut arpikudosta. Itse asiassa homma on vielä työnalla. En ole täyteaineita vastaan ja aion jatkossakin käyttää, mutta maltillisemmin.
Halusin kertoa taustaani, ennen kuin syvennyn kauneusleikkauksieni syihin. Osa minussa halusi eroon etnisistä piirteistä, osa minusta oli hyvin itsetietoinen, esteetikko, joka näki aina mielessään, miltä haluan näyttää. Mielestäni näytin erilaiselta, kuin mitä tunsin sisälläni. En ikinä voinut hyväksyä sitä. Olisin voinut mennä terapiaan, niillä rahoilla, joilla korjasin ulkonäköäni, mutta valitsin toisin.
Ja hyvä niin. Näin jälkeenpäin tuntuu, että olen käynyt kaikki taisteluni kehollani. Joskus en ole arvostanut lainkaan kehoani, kun sitä kohtaan on hyökätty tai siihen on kajottu. Joskus olen ollut kehoni vanki, mutta en enää. Voin nykyään ilmaista, sillä vapauttani ja koskemuuttani. Jokainen kirurgin jättämä arpi tai menneisyyden jättämät näkymättömät arvet, ovat luoneet mulle todella paksun nahkan, joka auttaa mua joka päivä eteenpäin. Arvostakaa jokainen itseänne sellaisina, kuin olette ja jos se on mahdotonta, niin elämässä on aina mahdollisuuksia.
Mä odotan innolla näkeväni teistä mahdollisimman monen Turussa 26.10 hyvä olo expo hyvinvointi tapahtumassa.
- Joni Virtanen
❤️
VastaaPoista