.

.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

"Oletko luottamukseni arvoinen" - Kehen voi luottaa?



Luotan tietenkin ystävään/perheenjäseneen, jonka kanssa voi jakaa ilot/surut sekä kaikki virheemme, sellaisia todella luottamuksen arvoisia ihmisiä on hyvin harvassa, monet perheen jäsenetkin voi olla petollisia. Omaan sellaisen luonteen, että haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää ja luotan useasti siihen, jos olen jollekulle hyvä, niin hänkin on minulle. Huoh, jotenkin naivia uskoa kaikista hyvää, kaikkien ikävien kokemuksien jälkeenkin. Itselleni on ollut tärkeää antaa mahdollisuus kaikille olla luottamuksen arvoinen, mutta olen joutunut väkisinkin muuttamaan tätä ominaisuutta itsessäni lukuisien pettymysten jälkeen, en halua tarjota aseita pahasuoville ihmisille, tulisin jatkuvasti loukatuksi. Monesti hermostuessani tiuskin, että nyt loppui tämä hyväuskoisuus, mutta sanon tämän nyt vihdoin täysissä järjissäni, tälläiselle on tultava loppu.


Mitä enemmän sinusta puhutaan, arvostellaan tai juorutaan, sitä enemmän kiinnität huomiota, mitä sanot tai teet, kenen seurassa tai missä. Riippuu toki paljon ihmisestä, kaikki on aina ihmiskohtaista. Minä olen nykyään aika kontrolli friikki, enkä osaa rentoutua ihmisten seurassa, ennenkuin olen varma heidän vilpittömyydestään, että he arvostavat minua aidosti. Aluksi voi olla henkisesti raskasta miettiä näitä asioita, mutta pidemmänpäälle opit sekä tiedostat, miten järkevää ja turvallista on edetä ihmissuhteissa rauhallisesti, ainakaan ei tarvitse soimata turhaan itseäsi, kun et ole kaikille avoinkirja.

Joku sanoi, että menestykseen on kaksi sääntöä; "Älä koskaan paljasta kaikkea" Oli se menestymistä ihmissuhteissa, uralla tai missä tahansa, tuo pitää aikalailla paikkaansa. En tarkoita, että pitäisi olla hirveän pidättyväväinen ihmisten seurassa, vaan enemmänkin  ehdotan miettimään mitä haluaa paljastaa itsestään ja voiko paljastukset haavoittaa sinua väärissä "käsissä" ? Käyn itse läpi näitä asioita nyt varsinkin, koska tiedostan joitain sellaisia ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla vielä elämässäni, mutta levittää minusta ikäviä juoruja, enkä voi, saati halua ilman kunnon todisteita syytellä ketään, sensijaan työnnän heidät pois läheltäni. En voi tehdä yhtään enempää, se on väistämätöntä. Yksinkertaista.


Surullista, säälittävää ja turhauttavaa, mutta itsestään on pidettävä huolta, niinkuin rakkaista ympärilläsi. Olen tehnyt ja tulen tekemään elämässäni uhrauksia, jotta minä sekä rakkaani ovat turvassa tälläisiltä typeryyksiltä. 


Jätän aiheen tähän tälläkertaa, voitte miettiä ja ottaa kantaa, jos on lisättävää tms..


 -Joni Virtanen



lauantai 19. maaliskuuta 2016

ihan kuin ydinpommi räjähtäisi



                                         Kivaa lauantai iltaa!



Kerrotaan alkuun vähän kuulumisia, olin tuossa torstaina aivan mielettömällä ylex:n järjestämällä parasta ennen (ysäri) risteilyllä, joka yllätti hyvin positiivisesti! Laiva oli täynnä mielettömiä ihmisiä, kaikilla oli hyvä fiilis. Tapahtuma oli todella nopeasti loppuunmyyty, mutta itselläni kävi aikoimoinen tuuri, kun erään tuttavaporukan yksi jäsen perui tulonsa, niin pääsin hänen tilalleen. Jee! :)


Bileet jatkui oikeastaan vuorokauden ympäri, ihmiset tulivat paljon tervehtimään ja kerrankin voi sanoa, että kyllä suomalaiset osaa pitää hauskaa! Näin paljon ihmisiä, jotka tanssivat ja pitivät hauskaa ilman alkoholia tai eivät ainakaan vetänyt överikännejä. Tanssilattiat täyttyi enemmän melkeinpä miehistä, kuin naisista, eikä ollut tappeluita tms ikävää härdelliä. Harvoin käyn missään tapahtumissa, koska en tykkää suurista ihmismassoista, festareillakin olen käynyt tasan kaksikertaa, kun pääsin vip:nä rauhallisemmalle puolelle, en olisi muuten tykännyt. Festarit ei siitä huolimatta ollut minun juttuni.




Muuten on mennyt kaikki on mennyt ihan rauhallisissa merkeissä. Tapaan kavereitani usein, keksimme kaikkea mukavaa tekemistä, kamppailen ruokavalioni kanssa. Siinähän se aika meneekin! Yhtä sekamelskaa, draamaa ja rakkautta, sitä ei meidän porukasta lopu! Rakastankin draamaa jollain tasolla, kunhan sitä ei ole liikaa ja voin halutessani kadota tilanteesta, hah (sellaisia useat homot sekä naiset on) tai ainakin osa meistä, ei saisi yleistää.



Välillä kuitenkin tunnen itseni henkisesti uupuneeksi, enkä juuri jaksa ihmisiä. Tänään on juuri sellainen päivä, en voi avata esim facebook sivustoa, jonka avatessa tuntuu, ihan kuin ydinpommi räjähtäisi ja haluan aina vastata kaikille tutuille sekä tuntemattomille, joten näinä "väsyneinä" päivinä olen mielummin kokonaan pois kaikkialta somesta. Puhelimeni on ollut kokopäivän äänettömällä ja olen mm katsellut leffoja, syönyt kraavilohi leipiä, siivoillut ja tehnyt ihan kunnon päivällistä; jauhelihakiusausta, namm. Yksi mun lemppari ruoka. 


Eilen tosiaan tulin laivalta ja ollut muuten rauhallinen viikonloppu ja näillä mennään, koska ensviikko on täynnä kaikenlaisia haasteita, joihin pitää kerätä energiaa! Mukavaa viikonloppua nyt vielä kaikille ja kaikkea hyvää.


                                                        - Joni Virtanen


















sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Itkin katsellani kuviani



Hyvää iltaa! 


Uppouduin tänään vähän menneseen ja googletin nimeäni, ihan vaan katsellen mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä, miten törkeästi edustin itseäni ja mitä oikein kävi tuolloin. Puhutaan pääasiassa vuodesta 2012 kun kävin läpi hyvin pimeän jakson elämässäni. Kamppailin monien asioiden kanssa päänisisällä, olin huomionkipeä, mutta arka/haavoittuvainen siitä huolimatta. Hakeuduin huonoihin porukoihin, no suoraan sanoen alkoholistien seuraan. Surullista, että en muista tuosta vuodesta muutakuin googletettujen kuvien perusteella tulee jonkinlaisia flashback:ä tilanteista. 


Muistan, että en syönyt kunnolla kuukausiin, olin nääntymäisilläni, join viinaa jokapäivä! Esiinnyin julkisuudesta tutun ihmisen taustalla hänen surkuhupaisilla keikoillaan, sain siitä ikuisen leiman ja hullun maineen, siihen vielä silloinen ylimielinen asenteeni, en todella ole sellainen ihminen. On epätodellista katsoa näitä kuvia ja ajatella, että olen todella siinä ja miltä näytän? Näytän rumalta, käytökseni on rumaa, kun ihminen käyttäytyy hyvin, on tasapainoinen, silloin hän näyttää myös hyvältä. Minun on helppo keskittyä nykyhetkeen, mutta on silti vaikeaa käsittää, miten nuori ihminen ajautuu vastaavaan tilanteeseen, miten juuri minä? No elämässäni on ollut vastoinkäymisiä, ehkä ne sai minut tekemään mitä tein, sanomaan mitä sanoin. 


Te nuoret sielä, jotka haluatte julkisuuteen tai olettekin jo jollain tavalla esillä mediassa, niin miettikää tarkasti tekojanne/sanojanne. Olette perheellenne vain virheitä tekeviä "lapsia" mutta maailma ei katso niin, maailma on todella julma! Täälä ei ymmärrystä jaella pahemmin, vaan poljettua poljetaan. Jos siihen ryhtyy, niin on kestättävä seuraukset. Minä olen selvinnyt kaikesta hullunmyllystä, vaikka se on monien mielestä hyvin pientä, enhän minä ole julkisuudenhenkilö, mutta ollut mediassa joidenkin asioiden taholta ja kirjoittanut blogia vuosia erisivustoilla, kuten olen ennenkin sanonut, sekin jo riittää ihmisille, kun kirjoitat elämästäsi, niin äkkiä olet kaikkien omaisuutta. Minun mittakaavassa kaikki kritiikki/arvostelu ja suoranainen haukkuminen oli suurta, mutta olen tottunut suodattamaan jo turhat haukut sekä arvostelut. Kirjoitan tässä lähinnä menneestä, miltä silloin tuntui, miten kaivoin itselleni kuoppaa, tosin tiedostamatta oikein maailmasta mitään. 


Nuori ihminen kuvittelee olevansa voittamaton; "minä vastaan maailma" on varmaan tuttu lausahdus nuoren suusta, surullisen kuuluisa.. Toki tietynlainen kapina/provosointi kuuluu nuorten maailmaan, se on rajojen kokeilua, sääntöjen rikkomista, mutta puhun siitä kun mennään todella syville vesille, silloin voi tapahtua peruuttamattomia asioita, joita häpeät todella pitkään. 


Toivottavasti tämä auttoi, edes jotakuta ajattelemaan uudestaan mitä elämältä haluaa, miten ei kannata toimia. En ole mikään paras puhumaan, mikä on oikein tai väärin, mutta kirjoitin omat näkemykseni asioista, miten olen itse asiat kokenut ja miten surullista on miettiä omia sekoiluja. 


Hoen usein, että eteenpäin! Niin tarkoitan sitä, mutta tuomalla tälläisiä vähän nolojakin asioita itsestään esille, toivon sillä olevan jonkinlaista merkitystä. 

Kuva 2016.


- Joni Virtanen

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Puhutaanko jostain muusta?


"puhutaanko jostain muusta."


Joskus tulee eteen mielenkiintoisia keskustelu tuokioita kavereiden tai uusienkin ihmisten kanssa, vaikka liittyen kuolemaan,sairauksiin ja muihin vähän vakavempiin aiheisiin. Rakastan vakavien asioiden puimista, varsinkin kun käy vuorovaikutusta asian tiimoilta, sillä yleensä raskaimmat asiat tulee puitua omassa mielessä, yksin.


Seurassa on kuitenkin aina vähintään yksi ihminen, joka katkaisee mielenkiintoisen keskustelun, sanoen; "Onpa meillä puheenaiheet, jotain iloisempaa, kiitos" Ja tuon jälkeen yleensä muut ihmiset nyökkäävät ikäänkuin mielistäen tuota yhtä ihmistä, olevan samaamieltä keskustelun tasosta, no...Keskustelu katkeaa, eikä kukaan enää keksi mitään järkevää sanottavaa. Olen joutunut niin monesti tuollaiseen kiusalliseen tilanteeseen. Kaikenlisäksi on vaikea olla kuulostamatta hölmöltä tuollaisen jälkeen, kun yrittää olla hauska tai keveä puheillaan, huoh.


Toki voi olla ahdistavaa puhua mm kuolemasta, jos on hiljattaisia menetyksiä yms. Ei ketään tule ahdistaa "nurkkaan" tai tehdä pahaaoloa. Hassua kun juuri sellaiset ihmiset, eivät kyllä katkaise keskustelua, eikä valita aihetta liian raskaaksi, vaan yleensä huomionkipeät ihmiset haluavat katkaista liian syvälliset keskustelut, sillä huomio heistä siirtyy. Kyseinen asia ärsyttää itseäni todenteolla ja aion seuraavalla kerralla paneutua asiaan, että ilmaisen oman turhautumisen, sekä käsken kyseistä ihmistä kertomaan, vaikka kokoillan vitsejä, sekä pitää puheenaiheita yllä tai muuten hän saa lähteä seurasta. Heh.

Saatan kuulostaa nyt tosi lapselliselta sekä pikkumaiselta ja saatatte pitää outona; miksi kirjoitan tästä blogiini? Edelleen tämä on julkinen päiväkirjani, joten turhautumista on pakko purkaa ajoittain asioista, joita pyörität pienessä päässäsi.


Mulle kuuluu ihan hyvää ja olen ollut viimepäivinä tosi iloinen, kun aurinko on paistanut, sekä kevyt ruokavaliokin on muuttanut paljon mielialaani, olen pitänyt sen kevyenä, mutta en kovin tiukkana, koska en halua epäonnistua tässä elämänmuutoksessa! Kuntoilua on lenkkeilyn muodossa, sekä kotona tehtyjen treenien muodossa. Rakastan kevättä sekä kesää, niin nyt on vaan positiivinen fiilis kokoajan, kun ratsastetaan lemppari vuodenajoillani!


Ollaan vähän oltu laiskoja Juhan kanssa videovlogin kanssa, mutta älkää huoliko. Kyllä me niitä videoita aiotaan tehdä ja tulee varmasti vähän aktiivisempi kausi pian, niin sekin korvaa tämän etana vauhdin. :)


Kaikkea hyvää lukijoilleni ja muistakaa olla kuulolla.


- Joni Virtanen


tiistai 23. helmikuuta 2016

Sairastuminen palautti nöyryyden & jalat maanpinnalle


Sanotaan, että viimevuodet ovat olleet samalla elämäni ihanempaa, sekä kamalimpaa aikaa noin  tunnetasolla. Olen tuntenut kaiken vahvemmin, kuin koskaan aiemmin. Minulla on ollut paljon syytä iloon sekä onneen, ihan vain rakkaan kumppanini, sekä hyvien ystävien ja läheisten ansiosta. Kyllästytte varmaan jo samaan hokemiseeni, mutta tosiasiaa on turha kieltää! Kumppani, ystävät ja läheiset on minulle elämänsuola. 

Kun minulle tehtiin 2,5 vuotta sitten selväksi, että en kelpaa homoseksuaalina kotiin, niin annoin erittäin hiljaisen vastauksen, eli en sanonut mitään, vaan aloitin elämäni, sillä sekunnilla! Ajattelin, kuten nyt; "Kaikilla on oikeus rakkauteen, kukaan ei päätä puolestani, ketä rakastan ja ketä en"... En olisi ikinä ollut noin vahva tai päättäväinen, jollei minulle olisi tapahtunut niin paljon aiemmin. Uskon silti teihin jokaiseen, vaikka lähtökohtanne olisi minkälainen tahansa, niin kaivakaa se usko itseenne hinnalla millä hyvänsä ja muistakaa! Teillä on oikeus rakastaa, olla rakastettu sekä kokea onnea tavalla, johon itse uskotte! 

Minulla oli paljon menossa, olin suunnitellut tekeväni sitä ja tätä, kunnes sairastuin pahaan paniikki/ahdistushäiriöön, joka muutti minua paljon ihmisenä. 
Olen pohtinut, miksi sairastuin, juuri nyt? Kun olen mitä ihanimman ihmisen kanssa yhdessä, jota rakastan ja kaikki sujuu niin hyvin, olen vihdoin vapaa yhteisöni "vankilasta" ja löytänyt itseni! Ehkä syy onkin siinä, että pääsin hengähtämään ilman huolta häivää, olin tottunut ahdistukseen sekä kovaan stressiin lapsuudesta asti, niin PAM! Putosin kirjaimellisesti lattialle, luulin että kuolen ja niitä kohtauksia tuli jokainen ilta. Luulin jokakerta kuolevani, että sydän pysähtyy, keuhkot puristuu kasaan tai että aivoni puutuvat, se oli aivan kamalaa. Oloni on tuosta helpottanut ja osaan hallita jo paniikin alkaessa paremmin mieltäni.

Vaikka olisin voinut jättää kokematta tämän sairauden, niin sekin toi mukanaan jotain hyvää sekä hienoja oivalluksia. Olen nimittäin miettinyt herkässä tilassa oltua, miten ala-arvoisesti edustin aiemmin itseäni tai miten ilkeästi sekä typerästi olen käyttäytynyt joitain ihmisiä kohtaan. Niinpä aloin pyytämään anteeksi näiltä ihmisiltä, sain ikäänkuin ripauksen nöyryyttä takaisin, jonka kadotin hetkeksi. Taistelin omassa maailmassa niin pitkään,  että saisin olla vain omaitseni, niinpä minusta kuoriutui ajattelematon pikkupaskiainen kaikkia kohtaan, mutta onneksi ihmiset kasvaa, kuten minä, vaikka ikävällä tavalla. Usein ikävät asiat/kokemukset opettaa meille ne hienoimmat seikat elämässä. 

Ei mulla muuta, halusin vain muistuttaa, että olen ihminen ja elossa! Haluan jakaa rohkeutta ihmisille (lapsille/nuorille/vanhoille) olemaan omaitsensä, sekä auttaa ammentamaan oma sisäinen voima aloittamaan oman näköisesi elämä, mutta haluan myös muistuttaa, että joskus taistelu hyvästä voi jättää jälkensä, eikä välttämättä hyvässä mielessä. Älkää olko koko elämäänne uhreja, päästäkää irti menneistä, keskittykää nykyhetkeen, parempaan tulevaisuuteen ja huomatkaa omakäytöksenne muita kohtaan ja korjatkaa, jos olette väärässä! Niin saa tehdä kokoelämän, sillä ollaan kaikki kuolevaisia ja virheitä tehdään, joten parempi olla tuomitsematta muita, niin silloin kun sinulla on vaikeaa ja kaikki kääntyy sinua vastaan, niin silloin se kelle annoit ymmärryksesi seisoo tukenasi. 


 Tsemppiä ja rakkautta ihmiset rakkaat. Btw heräsin klo 04.40  keitin teetä, istuin hiukan aikaa ja yhtä äkkiä huomasin kirjoittavani täyttä häkää ja tää kaikki tuli suoraan sydämmestäni sekä suuremmaki osaksi kokemuksen syvällä äänellä, Olen ihminen, joka on tehnyt hölmöyksiä ja oppinut paljon kantapään kautta. Peace & Love 


maanantai 15. helmikuuta 2016

Top 5 - Ärsyttävää/ Huvittavaa ihmistyyppiä

Top 5 - Ärsyttävää/ Huvittavaa ihmistyyppiä



1. Ärsyttää ihmiset, jotka kommentoivat sinua sosiaalisessa mediassa tai muualla, kuin tuntisivat sinut oikeasti.  Tälläisiä tapauksia on aika ajoin, he ovat yleensä aktiivisia stalkkereita, joilla ei ole kauheasti sisältöä päivissään, he eivät oikeastaan tee mitään, siksi heidän on hyvä asettua ns muiden yläpuolelle todeten, etteivät tosiaan ymmärrä kaltaisiani, heh...


2.  Itseäni huvittaa, kun joku kaveri tai tuttava yrittää valehdella minulle, koska minulle ei mene mikään läpi, vaikka saattaisin hymyillä ja myönnellä vain, saatan huvikseni kysyä lisää ja ikäänkuin ilmein näyttää hänelle, että uskon todella mitä sanotaan. En halua nolata ihmisiä kyseenalaistamalla asioita tai sanomalla suoraan, että älä viitsi valehdella.

 Minua ei loukkaa valehtelu, ellei sitä tehdä muiden kustannuksella tai aseteta viattomia pahaanvaloon valehtelemalla, sellaista en hyväksy ikinä. En toki voi luottaa tälläiseen ihmiseen ikinä tositilanteissa. Minusta ihminen, joka valehtelee käyttää ääntänsä voimakkaammin, painottaa yksityiskohtia ja hänen katseensa harhailee. Taitavat valehtelijat voivat katsoa silmiin valehdellessaan, mutta heidänkin äänenkäyttö sekä yksityiskohdat voimistuu/tarkentuu. On jotain muutakin, mitä en osaa tässä selittää. 


3. Tyhmää esittävät ihmiset, jotka yrittävät olla hauskoja tai söpöjä. Mikä saa näiden ihmisparkojen luulemaan, että esittämällä tyhmää on entistä söpömpi tai hauskempi? Ihmiset saattaa naurahtaa vieressäsi kiusantuneena esityksestäsi, mikä on aina yhtä läpinäkyvää näillä ihmistyypeillä, voi luoja. Olen ollut itse tälläisessä tilanteessa monesti ja se kiusallinen tilanne yleensä jatkuu, jatkuu ja jatkuu! Kun naurat tekonaurua kiusantuneena hänen "olen bimbo" esitykselle, ihan vain kohteliaisuutena, niin hän vain jatkaa samaa toistaen, huoh. :D 


4. Nuorten varhaiset ikäkriisit. Kuulen aika paljon kaikkialla, miten nuoremmat ja nuoremmat kärsivät muka ikäkriisiä täyttää ne 18vuotta tai 30vuotta, mielestäni heidän ei tulisi kärsiä vielä ikäkriisistä tai ehkä itse olen niin ajaton sekä sinut itseni kanssa, mutta en ymmärrä turhaa stressaamista iästä, mille ei voi mitään. Tämä ei ärsytä, vaan huvittaa enemmänkin. Ihmisten tulisi elää elämäänsä nauttien siitä. :) 



5. Kaikesta samaamieltä/erimieltä olevat. Sano mitä vaan, niin joko ollaan samaamieltä tai erimieltä kaikesta, se on hieman ärsyttävää, mutta toisaalta sekään ei nyt maailmaani kaada. En voi vain viettää aikaani kauheasti tälläisten ihmisten kanssa, koska saan päänsärkyä. 


Kirjoitin 5 seikkaa, jotka vähän ärsyttää tai huvittaa itseäni. Haluan vielä tarkentaa, että vaikka minua ärsyttäisi kuinka paljon jokin asia, niin en tunne tarvetta loukata ketään kasvotusten tai raivostua kenellekkään heidän ominaisuuksista. Annan kaikkien olla sellaisia kuin on, mutta itse voi valita seuransa jne. :) Jos joku sanoo jotain ärsyttävää, niin en ole ihminen, joka tarttuu siihen ja vääntää asioista, vaan pysyn mielummin hiljaa ja annan muiden päteä, keillä on siihen enemmän tarvetta. 


Oikein hyvää yötä kaikille! Ja mukavaa viikonalkua <3 <3 Pidetään kiva viikko!


- Joni Virtanen






sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Uusi harrastus & kuulumisia - Selitystä hiusten lähdölle


Hei kaikki!



Tässä on vierähtänyt taas tovi, kun viimeksi kirjoitin, mutta en ole suinkaan unohtanut teitä! On ollut paljon kiireitä, enkä ole ollut tarpeeksi luovassa tilassa, silloin kun olisi ollut aikaa kirjoittaa tänne. Muistatteko sen pikkusisko kirjotukseni? No tavoitin heti julkaistuani blogini pikkusiskoni ja ollaan juteltu puhelimessa. Kirjoitin myös jossain kohtaa kuntoilusta, joka on ottanut hyvin tuulta alleen, eli olen tässä kuntoillut, harjoitellut uutta ruokavalioo, siinä samalla pitänyt kotia yllä, sekä muutaman kerran juhlinut ystävien seurassa. Nyt kuitenkin on tarkoitus jäähdyttää juhlimisetkin, niiden osalta tulee liikaa häiriötekijöitä sekä KALOREITA. 


Muuten, olemme ystävän Juhan kanssa aloittaneet uuden hauskan harrastuksen, eli video vlogaamisen youtube nettisivustolla, voin linkittää kanavamme tähän: Joni&Juha Official Channel  
Sekin on varmasti yksi isosyy, miksi en ehdi kirjoittamaan tänne, kun on tämä uusi harrastuskin. Voitte katsoa aina vlogiani, jos en ole kirjoittanut tänne.

Käykää ihmeessä katsomassa, sekä tilaamassa kanavamme! Tiedätte siten, milloin aina uutta materiaalia pukkaa. Kuvaamme pääasiassa kahdestaan videoita, mutta myös yksin sekä videoillemme tulee tulevaisuudessa vieraita, pääasiassa julkisuudesta tuttuja, muusikkoja, reality-tähtiä ja muita ajanhermoilla olevia persoonia. Ja aina saa ehdottaa meille ihmisiä, joita haluaisi nähdä videoillamme, samoin aiheita, sekä haasteita! Palautteet ja muut viestit: juhajonichanel@gmail.com


Kaikinpuolin kuuluu hyvää ja menee hyvin, mutta vähän kiirettä pitelee, mikä on toisaalta ihan kivaa, kun on tekemistä. No yksi vastoinkäyminen juolahti mieleeni, sellainen kuin hiukset! Vedin täysin kaljuksi, kun meni hermot niiden hamppumaisuuteen, eikä auttanut enää värjätä siinä kunnossa olevia ja hiukseni olivat menneet vihreäksi, kun värjäytin aiemmin ne siniseksi. No... Hiukset kasvaa aika nopeasti, enkä jaksa ottaa siitä nyt tressiä, vaikka kyllästyinkin jo tähän kaljuna olemiseen, enkä pidä siitä hypetyksestä, minkä hiuksettomuus aiheuttaa ulkoisessa olemuksessani, huoh. No oppi ikä koko ikä! :) Enää koskaan enää en aio omasta halustani ajella päätäni kaljuksi,  viimeistään vanhempana ne lähtevät ilman suostumustakin.


Palaan pian, ihan jollain oikealla asialla, mutta siihen asti <3 puss puss ja pysykää kuulolla.





- Joni Virtanen