.

.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kirjoittaminen ei innosta - Aloitan vlogaamisen youtubessa !



Mun täytyy myöntää eräsasia, nimittäin olen valittanut tässä kiireitäni ja ollut päivittämättä blogiani useita viikkoja, joskus kirjoitin päivittäin tai ainakin viikossa muutamankin kerran uusien kuvienkera. Nykyään kirjotukseni ovat aika pintaraapaisuja entiseen ja näitäkin tulee harvemmin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä blogi harrastukseni on tullut, ehkä tiensäpäähän! Tai ainakin nyt on menossa sellainen kausi, ettei kiinnosta yhtään kirjoittaminen paitsi nyt tuli sellainen tarve kirjoittaa tästä ajatuksestani ja seuraavasta suunnitelmasta, eli siirryn näillänäkymin Youtube-sivustolle vloggaamaan, olen tehnyt sitäkin aikoinani, mutta sitten innostuin kirjoittamaan. Minulla oli tällä samaisella sivustolla blogi, jota pidin noin 2vuotta ja sitä ennen kirjoitin 5vuotta blogia myspace sivustolla, sitä ennen pidin webcam-showta erotiikan nälkäisille. Haha, kaikkea on tullut siis kokeiltua.

Nyt olen aikuistunut Joni, 25vuotta täyttävä. Haluan tehdä muutoksia ja nauttia siitä mitä teen, enkä nauti enää kirjoittamisesta kuten ennen. Kirjoittaminen on harrastus siinä missä muutkin ja joskus harrastukseen lopahtaa mielenkiinto. Ei siinä sen ihmeellisempää.


Mitä nyt tähän vielä sanoisin, no voin ensimmäisellä videolla puhua tästä aiheesta ja miten blogin pitäminen on muuttanut elämääni ja mikä sai mielenkiintoni häviämään bloggaamisesta. Uskon, että ihmiset pitävät videoklipeistäni ja vlogeista ylipäätänsä nykyään enemmän, kuin blogeista? Tai paha sanoa tykkääkö enemmän, mutta kuitenkin...Kanavallani nähdään!! : https://www.youtube.com/user/TheJonivirtanen/videos


- Joni Virtanen



torstai 12. helmikuuta 2015

Hänen on yksinkertaisesti siivottava suunsa, jonka jälkeen kotinsa!

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni! Toivotan täälä blogissani näin etukäteen, koska en varmaan nyt viikonloppuna ehdi kirjoittelemaan blogia juurikaan. Minulla on kahdet syntymäpäivät juhlat ja muuta sovittua menoa. Nyt kulunut viikko onkin mennyt hyvin arkisissa tunnelmissa, mistä tykkään. Monet ihmiset tressaantuvat arjesta, mutta itse rentoudun aina silloin, tosin en ole työssäkäyvä tai perheellinen, joten en varmaan saisi sanoa tuota ääneen, heh. Mutta sanon mitä haluan.

Sain muuten tänään tilaamani paidat ja uuden lippiksen, laitan niistä tähän samalla kuvaa teillekkin.

 Mitäs pidätte? Itse tykkään juuri tälläisestä #swag tyylistä ja sen varmaan olettekin huomanneet...Muoti tai trendit ei sinäänsä ole tärkeä juttu itselleni, mutta en haluaisi erottua liikaa ns massasta, myönnän! Sitten taas toisaalta, jos minussa on joidenkin silmään liikaa säihkettä, niin en vaivaannu siitä tai ajattele asiaa sen enempää, ehkä olen kuitenkin lähes 25vuotiaana löytänyt oman tyylini! Olen sinut itseni kanssa ja tunnen oloni mukavaksi vaatteissani. Kommentoin ihan sen takia tätä tyyliäni ja vaatetustani, koska siitä ollaan kyselty ja käytyä keskustelua millainen ikäiseni tyyli pitäisi olla jne...Pöh pöh huolehtikaa omasta vaatetuksestanne vaan.:)


Sitten seuraavaan aiheeseen, mihin en oikeasti haluaisi ottaa kauheasti kantaa, koska en tunne suurta tarvetta siihen, eikä tämä ihminen ole sen arvoinen, että raivostuisin. Mutta huomasin hänen jatkavan tänään minusta kirjoittelua ja minusta hän meni liian pitkälle lisätessään kuvani blogiinsa. Sanon nyt seuraavasti; Hänen on  yksinkertaisesti siivottava suunsa, jonka jälkeen kotinsa, myös hänen kehonsa vaatisi puhdistusta kaiken "roskan" jälkeen...


Ja sitten taas iloisempiin aiheisiin! Tosiaan viikonloppuna on kahdet syntymäpäivät pe-la ja kumppanillani on omia menoja tuolloin, joten vietimme tänään illalla etukäteen ystävänpäivää, tosin hyvin arkisissa tunnelmissa, sitäkin hempeimmissä. :) Mitään kummempia lahjoja ei vaihdettu, eikä itselläni ole tapana ystävänpäivänä kauheasti lahjoja ostella, mutta olen enemmänkin muistanut ystäviä/kavereita soitolla/viestillä tai jollain kortilla ym sellaisella "ajatus on tärkein" hommalla! Se merkitsee itselleni paljon, kun saan edes viestin tai soiton, se menee suoraan sydämmeen. :)


Tuli taas vähän lyhyehkö blogi, mutta jatketaan taas pian! Toivottavasti teillä on kiva viikonloppua/ystävänpäivä ja tuleva viikko! Palataan viimeistään maanantaina astialle...:) <3 <3 <3 Rakkautta <3


- Joni Virtanen

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tavalliset asiat pelottaa


Hei kaikki!

Muistin juuri, että minullahan on blogi! Pitää siis välillä valaista lukijoitani mitä kuuluu jne. On ollut vaihteeksi kiireinen viikko ja nyt tämä alkanut viikko on vielä kiireisempi ja jännittävämpi, sillä lähihoitaja soveltuvuustestit on tälläviikolla ja tapaan opinto-ohjaajani sitä ennen, sekä mua pyydettiin tänään gaalaan, mikä on nyt viikolla ja loppuviikosta kahdet muut kutsuvieras juhlat, vaikka nyt tuossa viimeblogissani kerroin jättäneeni vähemmälle juhlia, mutta muutin mieleni, koska pystyn hyvin järjestämään aikatauluni näillänäkymin! Enhän minä voi aivan kaikkea missata, hah. Opiskelujen alkaessa en ehdi enää käymään juhlissa, joten nautin vielä...:)

No jokatapauksessa jännittää aivan törkeesti tulevat soveltuvuustestit tai kokeet, mitkä lie...Yritän parhaani ja olen vain omaitseni, joten pakko luottaa siihen. Uskon läpäiseväni kokeet/testit, mutta aina on pieni mahdollisuus suuren hakija määrän vuoksi jäädä ilman opiskelupaikkaa, sitten haen uudestaan vaan ja teen siinä välissä työkokeilu jaksoja vanhustenkodissa, kotipalvelussa jne. En aio jäädä rannalle ruikuttamaan, kävi miten kävi! Kaikkein jännittävintä on astua koulumaailmaan 8vuotta peruskoulun jälkeen, kun minua kiusattiin, eikä rohkeus riittänyt lähteä opiskelmaan peruskoulun jälkeen, olin onnellinen päättötodistuksen saatua; "vihdoin se on ohi!"

Nyt olen kuitenkin jo 24vuotias ja toukokuussa täytän 25vuotta, joten on aika unohtaa menneisyyden haamut ja astua ns aikuistenmaailmaan. Niin se vain on. En voi antaa itseni velloa pelossa, surussa tai missä lie, on opittava elämään asioiden kanssa ja kun kerran optimistinen olen, niin minua ei juuri pysäytä mikään. Olen opiskelun/työelämän sijaan ruokkinut "nälkääni" eriproggiksilla mediassa, sekä rikastanut sosiaalista elämääni, tutustumalla ihmisiin ja olen saanutkin kokea upeita asioita, joita kaikki ei varmasti koe elämässään, mutta ne on sellaisia, joista ei mainita cv:ssä. :)

Alunperin en siis uskaltanut hakea opiskelmaan ja myöhemmin en enää "osannut" tehdä asialle mitään, joten haaveilin olevani milloin mitäkin, vaikka olihan minulla selkeitä tavoitteitakin, jotka ei saanut haluamallani tavalla tuulta allensa, sitten siirryin aina seuraavaan ideaan(proggikseen) sitä jatkui vuosia ja olihan se helvetin turhauttavaa.

Minusta tilanteeni on hyvin erikoinen, enkä ymmärtänyt sitä itse, kunnes eräs tuttava ihmetteli  ääneen, miten rohkeuteni on riittänyt niin tavallisesta poikkeaviin asioihin, mutta ei opiskeluun tai työntekoon, mikä on niin normaalia kun olla ja voi, sekä  vähän niinkuin jokaisen elinkeino elämässä, niin...Hyvä kysymys, en osaa vastata tuohon vieläkään! 


Olen pahoillani, mutta nyt on lopettava näinkin lyhyeen kirjoittaminen pääsäryn ansiosta, palailen mahdollisimman pian. 

- Joni Virtanen


torstai 29. tammikuuta 2015

YMMÄRTÄMISEN VAIKEUS, ITSEKKYYS- Haluamme kaikki elää onnellisen ja hyvän elämän!


Mikä varmasti on meidän kaikkien tavoite: On elää hyvä ja onnellinen elämä :) Se on fakta! Pelkästään unelmien saavuttaminen ei sinäänsä meille onnea tuo, vaan onnellisuus on monien asioiden summa. Unelmia on ja pitää olla, mutta niilläkin on hintansa, voimme menettää niiden ansiosta elintärkeitä asioita elämästämme. Se voi olla perhe, parisuhde, ystävä? Luettelin juuri kolme hyvin tärkeää pointtia, sellaisia, jotka kantaa kaiken hyvän ja pahan, tuo ilon tai surun, kaikkia niitä tunteita joita tarvitsemme oppiaksemme arvostamaan elämää sekä toisiamme.

Ihmiset, joita tunnen/tiedän on valtaosa hyvin erikoisia persoonia, ehkä hieman kevytkenkäisiä ja siitä johtuen menneet tapahtumaketjut ovat olleet melko epätavallisia, ainakin joidenkin silmissä. Olen oppinut niin minua vanhemmilta kavereilta/tuttavilta niinkuin nuoremmilta todella paljon asioita, niin itsestäni kuin toisista ihmisistä, että asioiden ymmärtäminen on tärkeää, se että tuomitsemme tai analysoimme, ei ole tärkeää missään tapauksessa, se vie turhaa aikaa ja energiaa. Kun yritämme ymmärtää huolimatta siitä, että ymmäryksemme ei riitä johonkin, se on ihailtavaa ja sillä on suuri merkitys niin vastapuoleen kuin oman elämänkulkuun! No sanon, että minulla ei ole tuota ymmärtämisen ongelmaa, vaan päinvastoin! Haluaisin mahdollisimman monen yrittävän edes ymmärtää niin ihmismieltä, kuin kaikkia mahdollisia asioita. Eihän meidän käsitys riittäisi oman planeettamme ulkopuolelle, jos lopettaisimme ymmärtämisen..
(Löysin tämän kuvan seiskalive sivustolta ja toivottavasti tämä ei loukkaa ketään, tämä nyt oli mielestäni hyvin sopiva ja hauska tähän blogimerkintääni!) 

Itsekkyys tuhoaa ihmismieliä ja mistä itsekkyys kantautuu? Mielestäni itsekkyys pohjautuu siihen, että ihminen on elänyt hyvin helppoa ja yksinkertaista elämää, sellaista minkä kokenut turvalliseksi ja ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi, se ettei ihminen oikein tunne tai tiedä muita elämäntapoja, kulttuureita yms voi aiheuttaa, että tälläinen ihminen alitajuntaisesti ajattelee hyvin itsekkäästi = mustavalkoisesti kaikki asiat. Itsekkyys ei kuitenkaan ole kirous, siitä pääsee itseasiassa todella helposti eroon, kunhan ottaa askeleen elämässään johonkin tuntemattomaan ja antaa sille mahdollisuuden, voin luvata, että ihmisen mieli avartuu todella nopeasti koettua jotain erilaista ja toteaa, ettei tämä olekkaan niin hirveää kuin pelkäsin!

Olen tavannut itsekkäitä ihmisiä suht lyhyen elämäniaikana ja nähnyt, kun sellainen ihminen on alkanut ottamaan vastaan muuta maailmaa ja se pieni kupla, jossa elänyt ennen sitä on mennyt rikki. Pääasiassa olen aina tuntenut hyvin erilaisia ihmisiä, ihan laidasta laitaan laitatien kulkijasta tienkulkijaan! :) Ja kaikki pohjimmiltansa samanlaisia, vaikka on unelmat ja tavoitteet ovat usein erilaisia. Kaikki haluamme elää onnellisen ja hyvän elämän.  Siihen on hyvä lopettaa tälläkertaa.

- Joni Virtanen

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

TYLSÄ TAVALLINEN VIRTANEN

Hei taas!



Ajattelin kirjoittaa tässä välissä vielä muita asioita ja opiskelusta, kun se on ajankohtaista esim soveltuvuuskokeiden jälkeisiä tunnelmia ym. Kivaa, jos ihmiset ovat löytäneet uuteen blogiini ja jaksavat lukea kirjoituksiani edelleen, olisin siitä iloinen! Minulla ei ole aikomusta palata seiskaliveen, vaikka ihan söpöä, kun kysellään perääni...Minulla on facebookissa uusi profiili, joka on yksityinen, enkä ota sinne tuntemattomia ja poistin myös tykkäys sivustoni facebookista, joten aika rajalliset on seuraamiseni, onneksi se onnistuu tämän blogini avulla!

 Olen nyt viimepäivät syönyt terveellisesti, lenkkeillyt ja pitänyt nk terveysviikkoa ja se saakin jatkua nyt jonkunaikaa, eli ei ulkona syömistä, alkoholia tai ylenpalttista herkuttelua. Onneksi omaan todella hyvän itsekurin ja sen johdosta olen jättänyt mm muutamia kutsuvieras tilaisuuksia väliin, ihan vain sen takia, koska niissä ei salaattia tarjoilla, vaan jotain ihan muuta, heh. Katsoin, että enskuussa olisi 3 kutsuvierastilaisuutta, tänään olisi ollut yhdet, mutta niihin en nyt mennyt ja enskuussa valitsin yhdet juhlat joihin on järkeä mennä. Jos menisin ilmaisen juoman perässä, niin kävisin varmaan kaikissa, mutta käyn mielummin juhlissa, jossa voin tutustua fiksuihin ihmisiin ja luoda kontakteja tai ryhtyä jonkun firman ym kanta-asiakkaaksi ? :) Syitä voi olla monia. Se siitä.


Mitäs muuta minun päivääni? No kävin yhden perheellisen ystäväni kotona viettämässä aikaa  ja yhden tapasin juuri kahvilassa ja pyörittiin vähän kaupoissa, mistä tulinkin kotiin juuri, ei sen kummempaa. Nyt odotan saunan lämpeämistä ja suon itselleni kuuman kaakaon ennen nukkumaanmenoa, sitten huomenna soittoa opinto-ohjaajalleni ja ei ainakaan nyt tule mieleen mitään mainitsemisen arvoista. Kirjoitan kuitenkin lähespäivittäin kuulumisia, ajatuksia ihan mitä nyt tunnenkin tarpeelliseksi kirjoittaa. Sellaisia tulee varmasti aika paljon! :) Onhan minulla unelmia edelleen liittyen mm musiikkiin hyvin vahvasti ja haluan toteuttaa joitain asioita, mutta luotan nyt itseeni ja annan itselleni armoa asioiden suhteen, annan ajankulua ja itseni kehittyä ihmisenä.










- JONI VIRTANEN



maanantai 26. tammikuuta 2015

Uusi alku 2015 - Olen testannut omaa sietokykyä sietää kritiikkiä, nimittelyä

Hei kaikki ja ennenkaikkea tervetuloa uuteen blogiini!  Jos, olette ihmetelleet mihin katosi edellinen blogini tältä sivustolta, niin poistin sen... Miksi? Luettuani vanhoja blogimerkintäjäni tulin todella hämmentyneeksi, miksi olen kirjoittanut näin henkilökohtaisia asioita itsestäni kaikkien luettavaksi, no aloin paniikin omaisesti poistella yksitellen ensin tekstejä, kunnes ymmärsin, että kaikista parhain vaihtoehto on nyt poistaa koko blogi ja aloittaa myöhemmin alusta, tehdä asiat oikein. En varmasti tee tästä lähtienkään aina oikeita valintoja tai valitse sanojani täydellisesti, mutta pääsääntöisesti tiedostan nyt mitä sosiaalinen media on ja mihin ryhdyn kertoessani jotain arkaluontoista. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitse.

Asiat ovat muuttuneet paljon, niin kuluneen vuoden ja kuluneen 2kk aikana, aika on avartanut lisää maailmaani, siis tuonut uusia perspektiivejä asioihin. Näinhän se meillä kaikilla tuntuu menevän. Haluan suojella tiettyjä asioita elämässäni, vaikka olen kirjoittanut melko räväkkäästi blogia jo vuosia antaen mielikuvan, että haluan olla esillä "millä hinnalla hyvänsä", mutta sekään ei ole niin mustavalkoista, sillä olen loppupeleissä sellainen "hiljainen vaikuttaja" jos mietin oikeita arvojani ja katsomustani, mutta virtuaalimaailmassa olen tehnyt ns testejä, kun olen huomannut ärsyttäväni joillakin sanomisillani osaa lukijakuntaa, olen vienyt provoamisen äärimmilleen ja tutkinut ihmisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa.

Valehtelisin jos väittäisin, että en tässä olisi vähän itseänikin testannut, siis omaa sietokykyä kestää kritiikkiä, nimittelyä ja sen sellaista mitä ikinä virtuaalimaailmassa sateleekin niskaan, se voi olla todella raskasta, jos ottaa kaiken itseensä ja alkaa uskomaan ihmisten sanomisia todeksi. Tietenkin rakentava kritiikki on opittava ottamaan vastaan, sen ansiosta voidaan kehittyä asioissa.

Edellisessä blogissani oli tuhansia kävijöitä kuukaudessa ja olen kirjoittanut nyt jonkunaikaa blogia myös seiskalivessa, jossa kävijämäärä on parhaillaan noin reilu 50 000 , kymmeniä kommentteja päivittäin, facebook kaveripyyntöjä, juoruja suomi24 keskustelupalstoilla, joihin en perusta, ne on täyttä puppua, yksinäisten/ongelma ihmisten typeriä päähänpistoja mitä sinne kirjoittaakaan. Seiskaliven profiili pitäisi poistua huomiseen mennessä, joten tämä on nyt jatkossa ainoa blogini, josta pääsee lukemaan kuulumisiani ja kaikkea muuta mahdollista. Olen kovin tyytyväinen tähän ratkaisuuni, jatkaa kirjoittamista, mutta pyyhkiä kaikki ylimääräinen pois! En missään vaiheessa ajatellut kertaakaan, että lopettaisin kirjoittamisen kokonaan, koska tälläinen "julkinen päiväkirja" ratkaisu on toiminut minulle eräänä terapiamuotona, se lievittää mm tressiä. Nyt on vain muistettava mihin vedetään raja ja pysyttävä siinä. Sen kunniaksi hymiö. :)


Olenkin jo mainostanut somessa yrittäväni opiskelemaan lähihoitajaksi, ketkä lukenut ja ketkä ei, mutta anyway ensikuussa on soveltuvuuskokeet ja pakko myöntää, että jännittää jonkunverran, silti samalla uskon läpäiseväni kokeet/testit mikskä niitä nyt kutsuukaan ja olen ihan valmis opiskelemaan. Kirjoittelen tuosta opiskelusta ja vähän muustakin aiheeseen sopivasta seuraavalla kerralla, nyt toivottelen kaikille hyvää yötä, klo 2.03 heheh. Olen vähän tässä nukkunut ja maannut, kun kipeänä edelleen. Unirytmi siis ihan peestä tällähetkellä, mutta ei voi mitään. Kuullaan& nähdään pian taas!

- Virtanen Joni